ONA tuotteet ovat hajuja neutraloivia kemiallisia yhdisteitä, joilla on erilaisia rakenteellisia ja kemiallisia toiminnallisuuksia.

Terpeenit

Terpeenejä tavataan yleisesti luonnossa lähinnä kasveissa olevina eteerisinä öljyinä . Monet terpeenit ovat hiilivetyjä, mutta terpeeni voi olla myös happea sisältävä yhdiste, kuten alkoholi, aldehydi tai ketoni (terpenoidit). Näiden yhdisteiden rakenteessa oleva hiilivety on isopreeni CH2 = C(CH3) – CH = CH2 .

Isopreeni sääntö , Wallach 1887.

Terpeenien ominaisuudet:

- Terpeeneillä on antibakteerisia, antifungaalisia ja antiseptisiä ominaisuuksia.

- Terpeeneillä on hapettavia ominaisuuksia (nostavat happipitoisuutta).

- Terpeenien levitessä ympäristöön niiden on todettu vähentävän ilmassa olevia kemikaaleja ja bakteereita.

- Terpeenit voivat joko tuhota hajumolekyylejä tai muokata hajua hyväksyttävämmälle tasolle.

ONA:n vaikutusmekanismit

Terpeenien vaikutusmekanismeja on kolme, jotka perustuvat joko kunkin terpeenin ja aktiivisen ainesosan kemialliseen ja fysikaaliseen luonteeseen tai ne vastustavat orgaanisia ja epäorgaanisia haihtuvia hajuyhdisteitä.

Absorptio, imeytyminen 

– ONA:n pinnalla on erilaisia reaktiivisia kohtia, joissa aktiiviset molekyylit vetävät puoleensa ja sitoutuvat ei-pysyvästi pienikokoisiin, korkean molekyylipainon omaaviin yhdisteisiin (VOC).

Absorptiossa hajumolekyylit imeytyvät ONA-yhdisteen sisälle täysin ilman reflektiota tai aineen muuttumista.

Adsorptio 

– Kaikilla VOC- ja hajumolekyyleillä on liukenemisomainaisuus ONA:n aktiivisissa ainesosissa. Tämä ominaisuus sallii VOC-yhdisteen liukenemisen itsensä kanssa kun se on kiinnittyneenä ONA-yhdisteeseen suhteessa ympäristön emissioon, lämpötilan, pH-arvoon ja ilmanpaineeseen.

Adsorptiossa hajumolekyylit kerääntyvät ja kiinnittyvät (kaasut ja höyryt) ONA:n pinnalle.

Kemiallinen reaktio (The Pairs -teoria* ) 

– Tämä koskee haisevien yhdisteiden (VOC) ja aktiivisten ONA-molekyylien reaktiokeskusten pysyviä sidoksia. Tämä mekanismi muuttaa epäpuhtauspartikkeleiden perusominaisuuksia, minkä tuloksena haju katoaa. 

*The Pairs -teoria perustuu 1900-luvulla eläneen hollantilaisen tiedemiehen, Zwaardermakerin tutkimustyöhön. Zwaardermakerin Pairs-teorian mukaan kahden tai useamman hajun yhdistelmä voi syrjäyttää toisensa, kun ne yhdistyvät luonnollisen kaltaisessa sidoksessa. 

Erilaisten haisevien yhdisteiden (VOC ) affinniteetti ONA:n kanssa on suoraan suhteessa niiden kemialliseen ja fysikaaliseen tilaan. Esimerkiksi vetysulfiitilla voi olla suuri affiniteetti tiettyjen ONA aktiivisten aineosien kanssa. Se voi joko tehdä sidoksen sähköstaattisesti tai reagoida verrattuna sen suhteelliseen liukoisuuteen. Tämä tarkoittaa, että erilaiset komponentit voidaan neutraloida millä tahansa edellä mainitulla kolmella mekanismilla tai niiden jokaisen yhdistelmällä.

Tärkeintä on, että ONA ei ole ainoastaan peiteaine, vaan tarjoaa turvallisen ja tehokkaan tavan poistaa pahat hajut ja päästöt pysyvästi.